Täydellisyyttä hipova kasvohoito?

Kuten jo aikaisemmin lupailin, aloitin uuden elämäni pienen hemmottelun kera. Olin varannut ajan maanantaille elämäni ensimmäiseen kasvohoitoon. Täydelliseen sellaiseen. Tässä vaiheessa voidaankin todeta, että 'täydellisyys' on ilmeisesti hyvinkin laaja käsite.

Ehkä odotukseni olivat turhankin korkealla ja taisinkin kuvitella poistuvani kosmetologin penkistä leveä virne naamallani, mieli ja keho tyynenä, hipiä uskomattoman pehmeänä ja lähes virheettömänä. Noh osasin kyllä olla realistikin. Olin varma, että upeasta olosta huolimatta naamani punottaisi kuin pikkutomaatti. Hoidon jälkeen sain kuitenkin ilokseni huomata, että naamani ei punoittanut yhtään. Muistutin yhä itseäni, en sitä kypsynyttä tomaattia. Mutta muu olotila ei ollutkaan sitten niin auvoinen. Päätäni jyskytti pahemman kerran, silmiäni kirvelsi ja niskat olivat hellinä. Se siitä pilviä hipovasta euforisesta tilasta. Rehellisesti sanottuna, potutti avata kukkaron nyörit ja kaivaa sille aaah niin ihanaa tekohymyä virneilevälle kosmetologille hoidon hinta.

Korkeista odotuksista huolimatta kuvittelin hoidon olevan jotain muuta. Edes hieman enemmän nautinnollisempaa. Siksihän sinne olin mennyt. Hakemaan pientä luksusta arjen keskellä, plus juhlistamaan uutta hehkuvaa minääni. En tiedä miten kovakouraisia kosmetologien tulee olla, mutta naamani olisi kaivannut hellempää otetta. Potenssiin sata. Kuorinta raapi ikävästi kasvoja. Juu onhan se kuorinta, mutta ei kai sen silti tule tuntua siltä, että joku raastaisi kasvojasi irti? Mustapäiden "kaapiminen" pois kasvoilta olikin jo sitten ihan oma osansa. Ja minä kun luulin, että kipukynnykseni on korkea. Pöh. Kyyneleet valuivat silmistä ja valehtelematta muutaman kerran sai nielaista oksennusta. Hyii. Olisin ollut mielummin, vaikka lävistettävänä kymmeniä kertoja kuin mustapäiden poistossa. Rentouttava hieronta tuntui lähinnä siltä kuin koripallojoukkue olisi runninut selkäni päällä. Lisäksi en ollut ollenkaan varma kosmetologin osaamisesta. Monelta muulta olen saanut kuulla kärsiväni epäpuhtauksista sekä suurentuneista ihohuokosista. Hienovaraisesti yritin kysellä tältä leveästi virneilevältä naishenkilöltä, miten voisin saada suurentuneita ihohuoksiani pienemmiksi ja mahdollisesti vähentää ihon epäpuhtauksia. Hän ei kuitenkaan nähnyt ihossani minkäänlaista epäpuhtautta, suurentuneista ihohuokosista puhumattakaan. Kosmetelogin tiedustellessa ihoni vointia hoidon jälkeen, en voi sanoa, että ihoni olisi tuntunut puhdistetulta. Samalta se tuntui kuin kotonakin puhdistettu.

En voi sanoa olleeni täydellisessä kasvohoidossa. Mielestäni sen tulisi olla ennen kaikkea rentouttava ja kivuton toimenpide. Tärkeintä olisi kuitenkin tuntea iho hyvin puhdistetuksi ja hoidetuksi hoidon jälkeen. Mikäli näin ei käy, jossain on epäonnistuttu. Onko se osaamaton kosmetologi vai asiakas, jolla on liian korkeat odotukset? Sitä jokainen voi miettiä itse. Kyllähän minä tiedän, että kasvohoidolla ei ihmeitä saada aikaan, mutta olisin kuitenkin kaivannut edes sitä puhtauden tunnetta. Mielestäni se ei ole liikaa pyydetty.

Hoidosta jäikin lähinnä halu huolehtia omasta ihostaan vieläkin paremmin. Ehkäpä syy on siinä, että pyrkii saamaan menetettyä rahaa edes jollain tapaa takaisin. Hoidon jälkeen olen entistäkin aktiivisemmin kiinnitänyt ihonhoitooni huomiota. Orjallisesti olen pessyt kasvoni ja rasvannut ne aamuin illoin, olen käyttänyt täsmähoitoja sekä muistanut pitää näppini erossa kasvoistani. Tilasin myös muutaman uuden ihonhoitotuotteen sekä mustapääraudan. Otan myös tavaksi kuoria ja hemmotella kasvojani muutaman kerran viikossa. Vaikka olenkin hoitanut kasvojani aktiivisesti vasta muutaman päivän, niin joitain tuloksia on jo havaittavissa! Muutamat finnit leuastani ovat jo pienentyneet sekä haalistuneet dramaattisesti, kaksi finniä on hävinnyt kokonaan ja mielestäni nenän epäpuhtaudet ovat vähentyneet. Iho on kirkkaampi ja heleämpi kuin ennen. En kuitenkaana voi sanoa, että tämä olisi kosmetologin ansiota. En saanut häneltä minkäänlaista ohjeistusta tai neuvoa sen suhteen, miten voisin hoitaa ihoa paremmin ja ennen kaikkea sen mukaan, mitä ihoni tarvitsee, vaan olen omasta innostuksestani hoitanut ihoani entistä paremmin ja ihoni kaipaamallani tavalla. Siten se myös näyttää voivan entistä paremmin.

Päätän kuitenkin antaa kosmetologien tekemille hoidoille vielä uuden mahdollisuuden. Sen aika ei ole ihan vielä. Aion kuitenkin kokeilla jotain toista kosmetologia, joka toivon mukaan olisi edes hieman hellävaraisempi. Toivottavasti en onnistu luomaan itselleni mustapäärautakammoa. Sen verran kipeää se teki. Ehkä asialla oli vain joku todella osaamaton ja ensi kerralla toimenpide on lähes kivuton. 

Kuvat weheartit

♥ Charlotte

Pettymyksiä

En olisi koskaan kuvitellut tai edes osannut odottaa, että viime postauksen jälkeen seuraava päivitetty merkintä ilmestyisi vasta puolen vuoden kuluttua. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Valitettavasti. Halusin blogin olevan minulle pieni henkireikä, jonkinlainen levähdyspaikka, kiireisen arjen keskellä. Siksi se ei kuitenkaan muodostunut. Olo on jollain tapaa pettynyt, jopa hieman vihainen. On kuitenkin osattava päästää irti ja jatkettava matkaa, mieluiten avoimin mielin.

Keskiviikkona oli jälleen se päivä, kun lääkishakijat ahdettiin auditorioihin näyttämään taitonsa ja osoittamaan stressinsietokykynsä. Kello kahden jälkeen saleista poistui helpottuneita ja onnellisia kokelaita. Osan kasvoilta paistoi suuri pettymys, osa pidätteli kyyneleitään. Itse en kuulunut heidän joukkoonsa. Omalta osaltani haku jäi tänä vuonna kokematta, vaikka tarkoitus olikin toinen. En ole pettynyt, en surullinen. Päinvastoin. Olo on onnellinen, ennen kaikkea helpottunut. Odottava.

Lukemiseni lähtivät loistavasti käyntiin. Ehkä liiankin loistavasti. Olin päättänyt valmistautua täydellisesti. Antaa kokeelle kaikkeni, etten vain jäisi katumaan tai harmittelemaan mitään. En suosittele. Kun kalenterin sivu vihdoin kääntyi elokuulle, alkoivat minunkin täyspäiväiset lukemiseni. Maanantaista perjantaihin tehokasta opiskelua yli 8h ilman taukoja, lauantai viikon ainoa kunnollinen vapaapäivä, sunnuntaina jälleen asioiden kertausta ja hankalien asioiden toistoa, mutta vain neljän tunnin verran. Olihan minulla huimat 10 kk aikaa valmistautua kokeeseen. Näillä opiskelumäärillä mentäisiin varmasti sisään. Ihan keveästi. Elämä päätti toisin. Liiankin tehokkaan lukemisen johdosta lukeminen alkoi tuntua pakkopullalta jo joulukuun jälkeen. Laskin satoja fysiikan laskuja, kirjoittelin kaavoja ylös, opettelin ihmisen anatomiaa, mutta mitään, ei yhtään mitään tuntunut jäävän pääkoppaan. Rupesin panikoimaan. Päätin tehostaa opiskelua. Enää puolisen vuotta koitokseen! Karsinkin sosiaalisen elämäni minimiin. Kavereita en juuri nähnyt, missään en käynyt ja jopa poikaystävän näkeminen alkoi tuntua vain joltain pakolliselta, jopa inhottavalta jutulta, joka haittasi etenemistäni. Se oli vain ylimääräinen velvoite to do-listallani. Tammikuussa paholaisvirus sai kuitenkin minut otteeseensa. Ehkä vastuskykyni oli niin alhainen jatkuvan stressin ja panikoinnin takia. Jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi. Neljänkymmenen asteen kuume ei suostunut laantumaan. Ensimmäiset sairaalapäivät tuli panikoitua, että 'apua, enhän voi nyt sairastella, kun koe on aivan kohta'. Päätin kuitenkin laittaa kirjat kiinni ja tervehtyä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oma terveys ja hyvinvointi. Ei edes pääsykoe. Voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen, että sain tuon ärhäkän viruksen, joka kaatoi minut sairaalaan asti. Sen ansiosta opin vihdoin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ilman tautia olisin todennäköisesti menettänyt järkeni jo ennen kevättä. Tervehdyttyäni päätin aloittaa lukemiset hiljalleen, opiskella sen verran kuin vain ehtisi, enkä ainakaan ottaisi ylimääräistä stressiä, katsoen mihin asti se riittäisi.

Valitettavasti olin teholukukautenani ehtinyt pilata suhteeni. Ihmekös tuo. Oli aika opetella elämään ilman sitä parempaa puoliskoaan. Päätinkin aikalailla luovuttaa hakemisen suhteen tänä vuonna ja keskittyä vain nauttimaan hetkeksi elämästä. Lukemista en kokonaan jättänyt. Luin hiljakseen tunnin tai pari päivässä, saatoin esimerkiksi lukea yhden biologian kappaleen tai laskea muutaman fysiikan laskun. Ja tänä aikana, niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen oppinut niin paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Asiat, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta oppia, ovat tulleet opituiksi ja vieläpä ilman tuntikausien taisteluja. Olen tästä aivan innoissani. Hiljaa hyvä tulee, vai mitä.

En ole kuitenkaan luovuttanut lääkiksen haun suhteen. Päinvastoin! Tällä hetkellä intoa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin on ollut. Tekisi mieli tarttua oppikirjoihin välittömästi ja syventyä solujen ihmeelliseen maailmaan. Päätän kuitenkin hillitä itseni. Edes sinne elokuulle asti. Viime vuodesta oppineena, haluan toteuttaa asiat toisin. Muistaa myös itsestään huolehtimisen. Lopettaa olemasta liian ankara itselleen. Jokaisella on varaa virheisiin. Niin myös minulla. Myös kiireen keskellä on osattava nauttia ja vain olla. En malta odottaa mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta uskon sen olevan loistava vuosi, myös opiskelujen suhteen. Näillä näkymin päämääräni on ensi vuodessa, jolloin toivottavasti saan aloittaa unelmieni opiskelupaikassa. Haun suhteen aion tehdä monen monet asiat toisin. Virheistä oppineena. Toivon voivani palata elokuussa blogin puolelle lukusuunnitelmien muodossa ja samalla intoa puhkuen! Huomisesta päivästä lähtien alkaa uusi elämä, niin tulevan hakuprosessin muodossa kuin oman itsenikin. Uusi elämäni saa ainakin makoisan alun - muutaman tunnin kasvohoidolla ja pienen hemmottelun parissa. Nams.

P.S. Päätin poistaa vanhat, opiskelua ja hakua koskevat postaukset. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Vanhat jutut olisivat vain muistuttamassa "epäonnistuneesta hausta"

♥ Charlotte

Kynnet uudeksi vuodeksi

Tulin hetki sitten huollattamasta kynteni. Oli kuulkaas hirveän vaikea valinta edessä! Olen pohtinut parin viikon ajan, että josko sittenkin ottaisin rakennekynnet pois hieman etuajassa, kun ensin olin ajatellut. Suunnitelmissa oli sanoa heipat kynsille aikaisintaan siinä vaiheessa, kun lääkiksen ovet aukeavat. Toivottavasti siis ensi kesänä! Mutta nyt on ollut menossa varsinainen masis kausi kynsien suhteen. Vaikka ovatkin oikein nätit, löydän niistä vain vikoja eikä niistä tunnu enää olevan iloa nimeksikään. Sitä paitsi, olen alkanut keksiä hyviä ja hieman huonompiakin vaihtoehtoja, että mihin säästetyt kynsihuolto rahat voisi seuraavaksi tuhlata ;) Kyllästymistä ehkäpä? Toisaalta on hirveän vaikea luopua niistä, sillä ovathan ne koristaneet kynsiäni jo useamman vuoden ajan. Mutta ehkä kyllästyminen johtuukin juuri tuosta? Minulla on ollut kynnet putkeen, ilman taukoja jo kohta neljä vuotta! Ei mikään ihme, että omat naturellikynnet alkavat houkuttaa yhä enemmän ja enemmän.

Olin nössö. En ollut vielä valmis jättämään hyvästejä huolletuille kynsille, vaikka mieli tekikin!
a. Haluan uudeksi vuodeksi nätit kynnet
b. Enkä halua ainakaan niin naturelleja kynsiä, jotka lohkeilevat hipaisusta tai näyttävät siltä, kun olisit käyttänyt suurimman osan vuorokaudestasi jyrsimällä kynsinauhojasi
c. Pidän kuitenkin enemmän huolitelluista ja kauniista kynsistä kuin liian luonnontilassa olevista
d. En vain oikeasti osaa päättää, että mitä haluan ja mitä en

Joten menin ja repäisin vähän enemmän. Suunnitelmissa oli jatkaa klassisella ranskalaislinjalla, sillä olenhan kyllästynyt glittereihin ja liian täyteen ahdettuihin koristeluihin. Damn it! Nyt on uusi vuosi. Mitäs kynsistä löytyykään, jos ei glitteriä ja vähän överi bling, blingiä?

Uudeksi vuodeksi on kiva saada vähän ekstaa :) Mutta ensi kerralla taidan haluta todella lyhyet kynnet ihan vain jollain hyvin simppelillä koristelulla. Olen miettinyt joko koko kynnen nudelakkausta tai ihan vain simppeliä ranskalaista manikyyriä ehkä jotenkin häivytettynä? 

Mutta nyt. Hyvää ja vauhdikasta Uutta Vuotta kaikille! Ensi vuoden puolella palaillaankin sitten pääsykoelukujen parissa. Ottakaahan vuosi 2012 ilolla vastaan  ♥ 

Joulukynsiä

Nyt, kun jouluaattokin lähestyy, ajattelin kerätä kollaasiin kuvia mielestäni kauniista joulukynsistä. Jos joku saisi vaikka vähän inspistä omiinkin kynsiin ja tekeleisiin. Itse en valitettavasti ehdi kynsihuoltoon ennen joulua, joten minulta jää tänä vuonna kauniit pukkikynnet välistä. Vaikka huoltoon hyvällä tuurilla ehtisinkin, en silti usko, että kynsissäni nähtäisiin ainakaan mitään kovin rajuja versioita poroista tai kuusenkuvista. Etenkään nyt, kun simppeli ranskalainen manikyyri on valloittanut sydämeni kokonaan  ♥ Mutta teille, joilla on aattoon sopivat kynnet vielä askartelematta, niin tässä tulisi jos jonkinmoista inspiraatiota kuvien muodossa: 

Näistä kaunokaisista kelpuuttaisin joka ikisen! Ylärivin karkkikynnet ovat ihanan pirtsakat sekä syötävän näköiset. Tekisi mieli haukata pala jos toinenkin ;) Nams. Sen sijaan lumihiutalekynnet ovat pumpulimaisen hempeitä ja varmasti sopisivat myös tälläiselle minimalistille. Pienet timantit tuovat hieman ylellisyyttä sekä saavat hiutaleetkin kimaltamaan joulupäivän kuuran tapaan hieman huurteisina. Ylärivin hiutaleissa on juuri sopivasti blingiä ja mukana hieman hopeisuutta, joka takaa sen, että näin kauniisti koristelluilla kynsillä voikin toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi shampanjan ja hyvien ystävien kera. 

                                                                  Kuvat lainattu Googlen kuvahausta

Toisesta kollaasista löytyykin sitten jo vähän värikkäämpää lähinnä niille, jotka uskaltavat hieman irrotella. Täytyy myöntää, että itse olen varsinainen nössö kynsien suhteen enkä uskalla kokeilla sitä värikkäintä vaihtoehtoa, vaikka mieli tekisikin - uskokaa tai älkää, on kyllä tehnyt mieli monta, monta kertaa. En itse asiassa edes tiedä mitä pelkään. Nehän on vain kynnet. Rumat maalaukset saa aina viilattua pois, joten ei pitäisi olla siitä kiinni. Päälle voi aina sivellä uutta maalipintaa. Ehkäpä kynsitraumat juurtavat huonoihin kokemuksiin. Olen muutamia kertoja raahannut iloisesti kynsiteknikolle mielestäni upean värikkäitä ja uniikkeja kynsiä kuvien muodossa. Valitettavasti jokaisena kertana olen pettynyt todella pahasti, köyhtynyt rutkasti sekä noteraannut ainoastaan ennen niin kauniit, mutta tällä kertaa rumasti töhrityt kynnet, väriä siellä täällä epämääräisinä läiskinä. Siinä ei paljon huvita mikään muu kuin tunkea sormet syvälle taskuun, rukoilla ettei kukaan vain spottaa uusia kynsiäsi sekä laskea päiviä uuteen huoltopäivään. Huoh. Siksi taidan pysytellä tutussa ja turvallisessa. Voin aina ihastella kauniin värikkäitä kynsiä jonkun toisen sormissa, vai mitä. Jos olisin yhtään rohkeampi enkä tälläinen nössöliisa, ehdottomasti kokeilisin alimman rivin hiutalekynsiä, joihin on taiteiltu venkulat kissan naamat! Upeat, sanon minä!

Kynsihuoltoni osuu tänä vuonna juuri ennen uutta vuotta. Saapa nähdä rohkaistunko sen verran, että uskallan ottaa uuden vuoden kunniaksi jotain vähän räväkämpää ;) Mutta näillä tvistailluilla manikyyreillä mennään ainakin tämä joulu  ♥

Hempeä ranskalainen

...manikyyri. Eilen oli vuorossa kynsihuoltoa. Mieleni on tehnyt jo pitkään siistiä ja klassisen kaunista ranskalaista manikyyriä pienellä tvistillä, ehkäpä jopa joidenkin mielestä sitä tylsää, persootonta "perus settiä", mutta tällä hetkellä kynteni taitavat elää siinä muutoksen vaiheessa, että glitterit ja bling blingit alkaa olla jo aika nähtyjä. Mistä lie johtuu, mutta edellisen kynsihuollon jälkeen on korvissa soinut yhä vaativampaan sävyyn: "Ei tänne enää täyteen ahdettuja glitter-kynsiä kiitos!". Kun sormissa on vuoden päivät ollu ties minkälaisia koristeluja eri hileiden ja kimalteiden muodossa, alkaa sitä odottamatta kaipaamaan takaisin neutraalimpaan maailmaan. Toisaalta, nyt olisi ajankohdaltaan mitä täydellisin ajoitus sijoittaa upeisiin hileluomuksiin, sillä onhan nyt kuuma pikkujoulukausi meneillään ja kohta se uusi vuosikin tulla tupsahtaa. Mutta minkäs sitä mieliteoilleen mahtaa ;) Pari viimeistä viikkoa on tullut tuijoteltua ahkerasti erilaisia kynsikuvia etsien inspiraatiota ja sitä täydellistä ranskalaista manikyyriä. Muutama hyvä vaihtoehto löytyi, mutta se jokin jäi uupumaan. Kynsistäni halusin löytää muutaman timantin tuomaan sitä kaivattua bling blingiä, mutta väritykseltään tahdoin lähteä liikkeelle siististä ja huolitellusta ranskalaisesta. Mielestäni tämä on kaikkea muuta kuin tylsää ja jo-nähtyä perus settiä:

Näissä on juuri sitä kaipaamaani tvistiä perus manikyyrin rinnalle. Kokonaisilme on erittäin huoliteltu, mutta kynsistä löytyy myös nyt sitä "jotain". Sitä paitsi, tälläisiä kynsiä ei ole vielä kävellyt vastaan, joten aivan perus setistä tuskin voidaan puhua. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Näistä tulivat heti uudet lempparini ♥  Menevät myös loistavasti niin arkena kuin vaikkapa uutena vuotenakin, sillä lisää kimallusta saa juuri erilaisilla timanteilla. Tänä aamuna herätessäni mieleeni tuli, että jos joskus menen naimisiin, niin tämän manikyyrin haluan ehdottomasti kynsiäni koristamaan. Sopivat mielestäni loistavasti myös hääkynsiksi!


Ajattelinkin nyt pysyä hetken aikaa ranskis-linjalla. Keksin sitten vaikka siihen kylkiäisiksi jotain pientä ekstaa, mutta glitter-kärkiin ja erilaisiin kimallekynsiin ei ole paluuta. Mielestäni klassinen manikyyri, vaikkapa sitten sillä tvistillä, on kuitenkin huolitellumman ja kauniimman näköinen kuin viiden metrin päähän loistavat glitter-kärjet. 


Rakennekynnet ovat muutenkin alkaneet pikkuhiljaa väsyttämään ja olen alkanutkin kaipailemaan takaisin omien naturellien pariin. Eihän niissä omissakaan koskaan oikeastaan mitään vikaa ollut - olivat hyväkuntoiset ja yllättävän vahvat, pituuttakin niillä riitti mukavasti, mutta huoliteltu ja ennen kaikkea pysyvä lakkaus sai resuisenkin olemuksen hohtamaan. Mutta ihan valmis en ole luopumaan. Vielä. Mikäli vain hyväksymiskirje lääketieteellisestä postilaatikkoon tulla tupsahtaa, on siinä oiva tekosyy sanoa kauniille kynsille heipat. ♥

Halloween tunnelmia

Vaikka virallisesta Halloween-vietto päivästä onkin jo viikko, on meillä kuitenkin ystäväporukan kanssa suunnitelmissa juhlistaa tänään Halloweenia näin jälkijunassa. Mitään suurempia naamiaishärdellejä emme ole viettämässä, vaan sen sijaan keräännymme erään rakkaan ystäväpariskunnan luokse viettämään Pyhäinpäivän iltaa hyvän juoman ja ruoan sekä mitä ihanimman seuran merkeissä. Ja tietysti ennen juhliin rientoa omaan iltapäivääni kuuluu laittautumista niin kauniiden mekkojen kuin meikkiputeleidenkin seurassa.

Ajattelin myös vilauttaa hieman tunnelmia kynsienkin muodossa! Viime viikolla kynsissäni komeilivat kauniin syksyiset lehdet kultaisilla yksityiskohdilla sekä purppuran punaiset nuppuset. (Kuvassa vasemmalla)  Näin Halloweenin kunniaksi kynsistäni kuitenkin löytyy tämän illan tunnelmaa niin kultaisten helmien kuin 3D-koristelujenkin muodossa. (Kuvassa oikealla.)  Näillä kynsillä jaksaa kyllä juhlia huomiseenkin asti ;)

Oikein hyvää Pyhäinpäivää kaikille! (+ myöhäistä Halloweenia)
Tämä tyttö painuu nyt sutimaan poskipunaa kasvoilleen ja valmistautumaan iltaa varten.

(Halloween kuvat lainattu)

Tervetuloa

Olen parikymppinen pääkaupunkiseudulla asuva opiskelija, joka päätti perustaa blogin itseään ja ajatuksiaan varten. Toivon blogin olevan minulle pieni pakopaikka, jossa voi rauhassa hengähtää kiireisen arjen keskellä. Blogissani kirjoittelen itselleni tärkeistä asioista - elämän suurista ja pienistä iloista. Rakastan kauniita esineitä, korkeita korkoja, söpöjä meikkiputeleita sekä sisustamista ja matkustelua. Joskus on vain mukava höpötellä tyttöjen juttuja... 


Blogissani tulen myös stressaamaan ja menettämään hermoni lukemattomia kertoja tulevan lääketieteen pääsykokeen parissa. Yksityiskohtaisia muistiinpanoja lukemistani kirjoista tuskin tulen tekemään, mutta blogistani mitä todennäköisimmin löytyy höpinää tulevaan koitokseen valmistautumisesta niin lukupäiväkirjojen kuin lukukokemustenkin muodossa. Salaisuutena kerrottakoon, että kukaan lähipiiristäni ei tiedä aikomuksestani hakea lääkeätieteelliseen - se pysyköön salaisuutena aina tulosten julkistamiseen saakka. 


Tervetuloa, Charlotte.